Minusta tulee täti-immeinen! Toista kertaa kylläkin, mutta minusta tämä vauvauutinen oli miellyttävämpi kun ekalla kerralla. Johtuu siitä, että olemme sisaren kanssa kovasti lähentyneet viimesen 7 vuuen aikana. Eihän tuota vauvamahaa ollu ees kukkaan pannu merkille, vaikka viiennellä kuulla jo on. Tuleva äityli on vähän pyylevämpää sorttia. Minä heti jo kaivoin virkkuukoukut essiin, että vauvalle jottain alakaisin värkkäämään, mutta sitten taas muistin, että enhän mie ossoo tehhä mittään käsitöitä. Enkä askarrella paskarrella.
 
Oli se hirveeetä olla luokan opettajana pari vuotta ja yrittää keksiä että mitähän sitä askartelis. Tyrkkäsin eri värisiä papereita nelos luokkalaisille ja sanoin semmosella yli pirteellä äänellä, että nyt saatte olla  luovia! Paperia meni tolkuttomat määrät, ja suurin osa pieninä pipellyksinä roskiin. Tai sitten isot arkit ihanaa kuultopaperia, josta oli leikattu ympyrä keskelle. Minä tietysti pysyin rauhallisena peratessani paperiroskista ja sanoin oppilaille riemuisasti hymyten että tästä A kolmosesta saa vielä monta iiihanaaaa suikaletta ja pylpyrää äitienpäiväkorttiin....Vuoden paskartelubudjetti oli käytetty jo ensimmäisessä kuussa. Sitten ei enää askerreltukaan.

Sitä minä monta kertaa ihmettelin, että mikä järki se on opettajilla pihata itellään kaikkia hyviä käsityö- ja askartelumalleja. Joka ainoona juhlapyhänä kukin kävi netistä erikseen ettimässä aiheeseen virikkeitä ja uusia malleja. Yhteisiä malleja ei ollu. Ainakaan esillä. Minä sitten juhlapäivän aattoina paniikissa, kun nuo juhlapyhät aika ussein pääs siinä koulupaniikissa unohtummaan, ruinasin muilta opettajilta vinkkejä, että mitä vois tehhä.  Säälistä sitten joku vanhempi opettaja kaivoi kaappiaan ja otti esille kokonaisen kansiollisen erilaisia askartelumalleja. Kokonaisen kansiollisen! Aattele kuinka monta hyvää ideaa jolleki 25 vuotta toimineelle opettajalle on ehtiny kertyä. Ei tainu olla vaan yhtä kansiollista, loput varmaan kotona hyvässä tallessa. Oli sekin maailma...Ihanaa työtä se oli, joskus ikävöin niitä penskoja ja muistelen, miten mukavaa meillä oli.

Tänään ei oo muuta urheilua harrastettu ku aamujoogat. Koko päivä on tehty työtä näytelmän parissa. Enemmänki sellasta orientoitumista ja aiheeseen virittäytymistä, kun konkreettista näyttämötyöskentelyä. Paljon on tupakkia palanu. Ei hyvä ei. Kun muutenki räityttää räkätaudin jälkeen.
Hirvittää kun luin että Tampesteriin on luvattu viikonlopuks 25 astetta lämmintä. Onneks juoksu ei kauaa kestä. Alle 2.47 on tarkotus juosta. Mitenkään erityisesti en ajatellu valmistautua. Perjantaina vähän ylimääräsiä hiilareita malton muodossa. Huomenna juoksen peruslenkin rennosti ja perjantai taas lepoa. Eihän tässä muuta oo tehtykään kun levätty, tai siltä ainakin tuntuu. Haluja olis juosta paaaaaljon enemmän.