Missä vaiheessa sitä on rohkeutensa ja luovuutensa menettäny? Kun menen harjotussaliin, minusta tulee suorittaja, oikeintekijä, arka, mielikuvitukseton ja yllätyksetön. Papatan jumalattoman pitkää tekstiä ilman ajatusta, ilman tunteita. Yritän löytää joitain toimintoja, mutta suurimman osan ajasta vietän halvaantuneena istuen. No kyllähän mä oon siinä näytelmässä pyörätuolissa osan aikaa, mutta ei sen pitäis halvaannuttaa mun toimintoja. Outoa. Pitäsi uskaltaa tempautua irti fakkiutuneista mielikuvista, pompata pystyyn, näyttää keskisormea ja irvistää kaikelle oikein tekemiselle.
Oikein tekeminen on meihin ohjelmoitu lapsesta asti. Miten kymmenvuotiaat jaksaa istua paikallaan 15 minuuttia hiljaa? Vain silloin, jos ovat lopen kyllästyneitä kouluun, opiskeluun (huom. ei oppimiseen!), opettajaan, ohjaajaan ja olemassaoloonsa. Perse irti penkistä! Nyt myö aletaan vouhottamahan! Nyt myö aletaan leikkimään, laulamaan ja tanssimaan. Myö riehaannutaan koko sydämen kyllyydestä, opettaja muiden mukana. EIhän siitä mittään tule, jos lähestyy asioita ylhäältäpäin, kaiken valmiiksi tietävänä. Ei opettaja tai ohjaaja oikeesti mitään tiedä. Kunhan esittää tietävänsä, esittääpä vielä niin hyvin, että uskoo siihen itekkin. Mikä harha! Miks pitää vaatia oikein tekemistä? Asioita voi tehdä tuhannella eri tavalla ja silti päästä samaan lopputulokseen. En edes ymmärrä mitä se tarkottaa, oikein tekeminen. Oppiminen on niin monimutkanen prosessi, ettei sitä voi ikinä tietää miten kukin yksilö oppii. Ja kun aina pitää tehhä oikein, se lamauttaa kenet tahansa.
Kurittomuus kunniaan!
On tää hassua, kun ei juokse, alkaa pää liitelemään ties missä. Se on hyvä se. Pelkästään hyötyä sellasesta tässä työssä.
Aamulla oli vähän turpee olo. Kunto mahtaa olla melkosessa nousussa, se pursuaa joka jäsenestä. Tekis mieli juosta. Tekeeköhän mieli juosta sunnuntaina?
En vielä löytänny yksittäis pusseihin pakattua hunajaa. Kävin jokkaisessa kylän kahvilassa niitä kysymässä. Käyn vielä muutamalta huoltoasemalta kysymässä. Luulis niitä jossain meijän ja Kuopion välillä olevan. Ostin varmuudelta kaardemummaa sellasissa putkiloissa.  Tyhjennän sisällön ja lirutan hunajaa tilalle. Teippaan putkilot kiinni juomapulloihin, niin saan ne kätevästi mukaan juomapaikalta.