Oli niin paska lenkki illalla, että vieläkin ihmetyttää. Joskus vissiin sanoin, että mulla on tuskin yhtäkään kertaa tullu sellasta lenkkiä, että jäis paskan maku suuhun juoksusta. Eihän se aina kule aikä askel oo kevyt, tietenkään, mutta yleensä saan kiksit viimestään vauhikkaitten loppuvetojen jälkeen. Tai vauhdikkaan loppuvedon. 
Nyt oli kaks päivää juoksutaukoa ja söin kylässä ja juhlissa kaikkee sitä mitä oli tarjolla ja karkkia päälle. Mun normaaliruokavalio ei hiilihydraatteja kovin paljoo sisällä. En syö karkkia ja vältän valkosta kuolemaa, sokeria ja vehnäjauhoja. En oo mitenkään tiukkapiponen syömisteni suhteen, olempahan vaan huomannu aikojen kuluessa, että voin paljon paremmin kun en syö eellä mainihtemia tuotteita. Maitookaan en käytä juustoa lukuunottamatta, oon korvannu sen soijamaidolla. Maidon on sanottu aiheuttavan limaisuutta kehossa, en tiiä, pitäis nyt kokeilla onko eroa, jos alan taas käyttämään maitotuotteita.
Kun on pari kertaa harrastanu kevyttä tankkausta juoksua verten (ja tässä kohtaa kaikki muistaa, Tampereen puolikasta suoritettu kevyt tankkaus meni hukkaan, kun en löytänyt lähtöviivalle ajoissa), olen aina ollu epäileväinen sen hyödystä, varsinkin puolikkaalla. Puolikkaalle ei erityisesti minun tarvii tankata. Kokonaisesta ei ole vielä kokemusta. Hiilihydraattien lisäys aiheuttaa mulle raskaan ja turvonneen olon. Mitä jos tankkaan suurinpiirtein ohjeitten mukaan ja mulle tulee yhtä paha olo kun eilen? Energiavarastot täynnä, mutta jalka ei nouse. Syitä voi tietysti olla myös muita, en vaan keksi mitä. Enkä ees uskalla ajatella, on sen veran lähellä Kuopion reissu. Kaikissa viikonlopun kyläpaikoissa oli lapsia ja siellä oli ollu joku lastentauti liikkeellä. Mutta minuun ei yleensä nuo pöpöt iske. Yleensä. Eikä nytkään. Siihen ei ole varaa.
Olishan tuo nyt ennen kuulumatonta reilun vuoden harjottelun jälkeen että jalka ei nousis maratonilla ja meno tökkis koko matkan. En minä semmoseen oo varautunu, en. Minä olen viimeset muutamat viikot etukäteen kuvitellu ihteni Kuopioon juoksemaan, eikä niihin kuvitelmiin oo kramppeja, pistoksia ja rakkoja kummempia kuulunu. Ei kuvitelmiin ole kuulunu sit, että matkaan lähtee hiilihydraateista tönkkönä oleva lyllerö, jonka juoksu ei kule. Hiljaa tai kovaa, ihan sama, mutta se kulkee. Bonimai??