En verryttele ikinä kunnolla ennen treeniä. Juhlajuoksupäivänä tein poikkeuksen. Lönkyttelin pari kilometria, hötkyttelin, mölähtelin (avasin äänen samalla), iskin kantapäitä takapuoleen, sipsuttelin ja vetskailin vähän. Kulutin aikaa. Jännitti. Ei juokseminen, vaan uuden työn alotus.
Heräsin jo het seittämän jälkeen ja suoritin aamurutiinit. Suolaveden juomisella alkaa aamu ja sitä seuraa tunti teen juomista, pari tupakkia ja plarin lukemista. Ei ajatuksia, keskittymistä.
Juoksin vetoja rennosti, loppua kohti kiihdyttäen. 2 x 2 min + 3 min + 2 x 2 min. Palauttelin sykkeen vetojen välissä 120:een. Ei oo mitään hajua, onko tällasista vedoista hyötyä, kunhan kokeilen. Ajatuksena oli paikkojen avaaminen näin alkuviikosta, kun juoksen puolikkaan sit ens viikonloppuna Tampesterissa. Matkaksi tuli yhteensä 9 kilometriä, kun juoksin muutaman kilometrin hissukseen vetojen jatkoksi. Alkuverryttelysykkeet oli alle 140, vedoissa korkein kahtomani luku oli 174. Mun sykemittari on karvahattuversio Polaista. Siinä ei oo mitään extratoimintoja. Mittaa ajan, keskisykkeen ja kalorit. Riittää mulle.
Ei ajatuksia. Ei huumoria. Keskittymistä.