"Ihan kiva" on ehkä pahinta, mitä voi jostain esityksestä sannoo. Se on sama kun ei mittään. Ihan kiva ei tarkota mitään. Paitsi mitäänsanomatonta. Toivottavasti en kuule tuota lausetta huomenna, muuten voin lopettaa taidehäröilemisen ja alkaa päätoimisesti juoksemaan.
Jos ei muu nyt elämässä sujukaan, niin juokseminen sujuu ja tuntuu älyttömän hyvältä. Muistelin just, että eipä oo tainu sellasta päivää olla, millon en mielelläni olis lenkille lähteny. Vaikka kuinka olis ollu paska päivä tai yö. Tänään iltalenkkinä juoksin 13 km, omista sykkeistä ei tietoa, mutta siipukan keskisyke oli 135. Hää on nuori ja hyväkuntonen mies, arviolta kymmenisen pykälää alemmat on hänen sykkeensä. Pistettiin lenkillä maailmaa järjestykseen ja suhdetta taas astetta parempaan kuntoon.
Meillä on jo usseempi kokkous pietty juostessa. Syksyllä ja talvella, kun oli enemmän porukkaa ja piettiin palavereita, meillä oli tapana vetskailla samaan aikaan. Kummasti ne, jotka tuli meijän kans töitä tekemään, alkovat myös juoksentelemaan aamusin. Sitä on hyvä alottaa harjotukset sen jälkeen, kun on ollu ripakassa aamupakkasessa juoksemassa jonku aikaa. Vetree ja pirtee olo. Näin mie juoksemisen hienoo aatetta vien salakavalasti ja huomaamatta etteenpäin.
Oon muuten tämän kuun viimonen päivä juossu säännöllisesti vuuen. Miehän voisin kohta julkasta oman oppaan, vuodessa maratonille. Vuuen aikana sais muitakin kun juoksukokemuksia. Alkuvuuesta ei nukuta paljoo ollenkaan, vaan keskityttään työn tekkoon ja juoksemisseen. Viinoo ei veetä hirmu ussein, mutta kun veetään, sitä veetään kunnolla. Ei mitään tissuttelua. Niin ku ei juoksemisessakaan aleta tissuttelemaan. Juostaan reilusti jos kerta juostaan. Vuoteen kuuluu valvomisen ja juosemisen lisäks myös muutamien esitysten valmistaminen, siis niiten kirjottaminen ja niissä esiintyminen. Saapi samalla sivistystä. Tanssi-, akrobatia ja voimajoogatreenit pitää kehon elastisena ja joustavana, tällasta reeninkiä muutama tunti päivässä ja sitten vielä pikku iltajuoksuspurtti, että saa purettua päivän paineet. Vuoden aikana asiaan kuuluu myös ylikuntojakso, eihän sitä muuten opi, kuinka paljon sietää reeninkiä. Vielä en ossoo sannoo, toimiiko tuo metodi, kun en oo vielä kokonaista maratonia juossu, mutta kahtellaan sitä sitten uuestaan syyskuun ensimmäisen viikonlopun jäläkeen. 
Huomenna olis pari esitystä, saa nähhä miten niistä selviää. Ääni on vielä heikossa kunnossa räkätaudista. Eikä röökin vetäminen sitä ainakaan paranna. Millohan sitä olis sellasessa tilanteessa, että vois oikeesti ees ajatella lopettamista. Ens viikonloppuna on Tampereella puolikkaan juokseminen. Alkavalla viikolla sitten vaan kolme röökiä päivässä, sillä on jo tuntuva vaikutus hapen kulkuun. Jos siitä sitten tsemppais ittensä lopettamaan kokonaan. Ei saateri, tiiän sen jo nyt ettei tuu mitään. Elokuun alussa alkaa seuraavan näytelmän harjotukset…liian streesaavaa röökaamisen lopettamiseks. Kyllä osaa ihminen olla heikko.