Olen aivan haltioissaan tästä juoksemisen riemusta! Mitä pitempi matka, sen suurempi nautinto. Kun juoksen pitkiä lenkkejä, yritän juosta niin hitaasti kun pystyn. Olen löytänyt jo hitaan juoksun tekniikan, hidas juoksu ei tunnu enää raskaalta laahustamiselta, niin kun ensimmäisillä pitkillä.  Tänään kertaakaan matkan aikana ei tullu väsymys. Minusta se on aivan käsittämätöntä.

Ensimmäinen lenkki oli 15 km pituinen. Alussa sykkeet oli taas korkealla, luultavasti helteestä johtuen. Kolmen kilometrin jälkeen sain pistoksen, joka meni ohi ihan ihmeellisellä tavalla. Kun pistos tuli, yritin ensin rentouttaa lihakset keskittymällä hengitykseen. Jostain kumman syystä sain ajatuksen laittaa kädet ristiin selän taakse, puristin koko yläkropan pakettiin, vedin hartioita pikkusen taakse ja alas ja painoin kädet takapuolen alle. Pistos hellitti heti. Joskus lapsena muistan pistoksen hellittäneen kun kädet nosti ylös, mutta nykyään se ei auta.

Johtuukohan tuo juoksemisen nautinto siitä, että olen lapsena ja nuorena urheillu, ja tunnemuistiin on jääny jälki treenaamisen kokemuksesta. Miten mukavaa urheileminen oli. Nautin treenaamisesta valtavasti. Niin kun nytkin. Sauvamäkijuoksuja soramontulla, suolla ja pururadalla juoksemista, liikuntaleirejä ja tietysti myös yksin taivaltamista. Muistan myös kivut ja maitohapot jaloissa. Koska treenaamiseen ja kilpailemiseen kuulu myös ikävät tuntemukset, on niistäki oppinu olemaan välittämättä. Sekin on kummaa. Miten sietää kipua. Mutta sen rajan määrittäminen, mikä on tervettä ja mikä sairasta kipua, on opettelun alla.   

15 km jälkeen kävin kotona täyttämässä vesipullon, join muutaman desin vettä ja kastelin pään kylmällä vedellä. Sykkeet rauhottu. Toisen lenkin pituus on reilu 13 km. Heti kun matka jatku, aistit tuntu avautuvan. Tunsin valtavan energiavirran vievän eteenpäin, iholla ilman lämpotilan vaihtelut, vilvoittavan tuulen ja metsän tuoksut. Syksy on tulossa. Parissa päivässä koivujen lehet on kellastuneet. Taas tuli pistos, mutta meni ohi samalla tavalla kun kolmen kilometrin kohdalla. 18 km kohdalla otin yhden geelin. Puolen minuutin kuluttua teki mieli kirsitää tahtia, mutta maltoin mieleni. Juoksempa sitten tiistaina kovaa. Nyt nautiskellaan! Pilttipurkissa oli mukana lisää evästä. Desi malton ja inkkarisokerin sekoitusta. Sen evään söin 22 kilometrin kohalla. Matkan aikana tankkaaminen on ihan huippua! Oli ihan kuningas olo!

Polvet tuli hirvittävän kipeiksi kahenkympin kohalla ja joutu ottamaan käyttöön onneks jo harjotellun polvettoman juoksutyylin. Loppu 5 km on asfaltoitua maantietä, juoksin pientareella, ettei olis niin sattunu. Rennosti kiihdyttäen juoksin loppumatkan. Polvet oli heikossa kunnossa, mutta olo muuten aivan valtavan upea! Matkaa tuli 28 km, aikaa meni 3h 13 min ja keskisyke 142.