Nyt tursuaa oppia kantapäistä asti! Lieviä ennakkoluuloja oli ennen seminaariin tuloa, mielikuvia tehokkaista, hyvinkäyttäytyvistä ja hyvinpukeutuvista Kalevala-käätyjä kaulassaan kantavista ja Marimekko paitaisista miehistä. Yllätys oli positiivinen luokkaan astuessa. Aika yllättävää, että ryhmässä oli kaikennäkösiä, kokosia ja tyylisiä opettajaopiskelijoita! Pihalle oli rakennettu hieno tupakkapaikka, jossa tein heti tuttavuutta amisopettajien kans. Ei noissa pysy perässä kukkaan, oppilaitosten nimissä, kun ne muuttuu koko ajan ja ammattikouluja ei vissiin enää ees oo. Entiset amikset on ammattikoulutusyhtymiä ja ties mitä. Jos amisoppilaista suurin osa vetää röökiä, niin tekee myös opettajat! Olihan siellä yks toinenki juoksija. Voitaisiin hänen kanssaan osallistua samoihin tapahtumiin ja hoitaa nuo oppimistehtävien pohdinnat siinä samassa. Tai sit ei.  

Joopa. Kävinhän mie juoksemassaki eilen illalla. Harjua ympäri muutaman kerran ja loppuun nuorison kans portaita kilpaa. Hyvältä tuntu, kun on pari päivää istunu koulun penkissä. Ei sovi istuminen meikäläisen ropalle, ei. Joka kohassa kun mahollista, istun lattialla, vetskailen tai seison. Ei oo todettu aadeehoota ei, mutta paikallaan pysyminen tuottaa aikamoisia vaikeuksia. Hiljaa oleminen onneks ei;) Nyt käski opettaja sormet pois näppikseltä. Tunti loppuu ja osaan hakea kaikkea aineistoa kaikista kirjastoista.

Illalla juoksen mökillä rennon kympin tai vähän yli. En tiiä kannattaisko vielä sunnuntaina juosta joku 15 kilsaa. Taas sykkyröi mahassa, ei oo ku viikko ja yks päivä maratonille. Huiiiiiii!!!!!